Kun unelma neljän tunnin työviikosta onkin loppumaton intohimo

On olemassa kirja, joka on lähes aina mielessäni. Kun inspiraatio loppuu, stressi iskee, luovuus loppuu tai oravanpyörään jumittuminen vyöryy ylleni. Tim Ferrisin Neljän tunnin työviikko on kirja, joka sytyttää minut yrittäjäksi yhä uudestaan.

Vapauden unelma. Etätyön unelma. Tee töitä mistä vain, milloin haluat. Saa passiivista tuloa, ole taloudellisesti riippumaton. Kirja ilmestyi 2007. Itse luin sen ensimmäisen kerran vuonna 2013, siitä on nyt jo vierähtänyt hetki ja edelleen palaan tuohon kirjaan yhä uudestaan ja uudestaan.

Katselin eilen dokumenttia (https://areena.yle.fi/1-4273542) lumilautailijasta Roope Tonterista. Roope sanoi haastattelussa: ”se mikä oli eilisen menestyksen mittari, on huomenna normi”. Roope pohti, miten erottua lumilautailijana jatkossa myös videoiden tekijänä, kun kaikki temput on jo laskettu ja ihmeelliset tarunhohtoiset metsät laskettu. Hän mainitsi myös, että kun hän aloitti laskemisen, oli jo huippuun pääsemisen kynnys osata pari temppua ja nykyajan nuoret osaavat ne temput jo ennen huipulle pääsemistä.

Etätöistä on puhuttu läpi 2000-luvun. Kohta on jo 2020 ja missä ovat ne, jotka toteuttavat unelmiaan? On mennyt jo 20 vuotta digitalisaation aikaa ja vuodesta 2007 kun Facebook ja muut sosiaaliset mediat löivät itsensä läpi. Siitäkin on jo yli 10 vuotta.

Kuka on se, joka edelleen haaveilee ja muut ovat menneet jo eteenpäin, kohti uusia temppuja? Etätyö on edelleen käytännössä useimmille vain haave. Se on unelma vapaudesta, jota kohti yritetään päästä. Usein yritetään pohtia millä tavoin viestintä, ihmisten väliset kontaktit ja asioiden hoitamiset hoituvat ilman fyysistä läsnäoloa. Organisaatioiden on muututtava, mutta usein organisaatiot muuttuvat hitaasti. Siispä edelleen useat vain puhuvat etätyöstä ja asiantuntijuuden brändäämisestä. Todellisuudessa organisaatiot voivat muuttua etätyötä tukeviksi siinä vaiheessa, kun työntekijät oppivat johtamaan ja kehittämään itseään.

Miten erottua etätyöntekijöiden ja menestyjien massasta? Viitaten Roope Tonteriin, hän sanoi että ainoa mitä voi tehdä on olla aito oma itsensä. Tehdä asioita omalla tyylillä, avoimesti ja aidosti. Olla läsnä ja olla aktiivinen sekä pitää lupauksensa.

Heille, jotka ryhtyivät lifestyle-yrittäjiksi, on käynyt niin, että mikä oli vielä hetki sitten henkeäsalpaavan upeaa, on jo odotusarvo tänään*. He ovat tuotteistaneet itsensä. Tehneet verkkopalveluita, jotka myyvät itseään ilman aktiivista tekemistä. He työskentelevät juuri siellä palmujen alla, rinteiden lähellä, kaupungin vilskeessä, maalla, juuri siellä missä haluavat. He eivät enää unelmoi siitä. Heidän unelmat ovat muuttumassa uudenlaisiksi.

Se mikä onnistuneet lifestyle-yrittäjät erottaa, on se, että he ryhtyvät tekemään unelmastaan totta.

Tim Ferrisin sanoma kirjassakaan ei lopulta ollut neljän tunnin työviikko, jossa työskennellään vain neljä tuntia. Neljä tuntia voi tehdä niitä asioita, jotka ovat välttämättömiä kaiken muun saavuttamiseksi. Lopun ajan täyttää intohimot, joissa ei ole enää varma tekeekö työtä vai viettääkö aikaansa juuri sen parissa, jonka kanssa haluaa.

*(lause kuultu Digital Oulu 2018 tapahtumassa, Antti Niittyviidan puheenvuorossa)